tiistai 22. tammikuuta 2013

Tehokasta innostuneisuutta

Kyllä olen ylpeä itsestäni!

Tänä aamuna olin todella tehokas. Heräsin klo.7.30 ja klo.8.30 olin jo lasten kanssa ulkona. Aamupalat syötynä, aamupesut ja -toimet tehtynä ja vaatteet puettuna. Kävin reilu 1,5h kävely lenkillä, kaupassa ja hakemassa yhden paketin (lisää kankaita =) ) kahden nuorimmaisen kanssa. Vanhin saatettiin ennen lenkille lähtöä kouluun. Ei tarvitse erikseen kyllä mihinkään kuntosalille lähteä kun menee ihan kuntoilusta tuo tuplarattaiden työntely varsinkin näin talvella =). Onneksi ei kovin usein tarvitse tuplarattaita käyttää kun keskimmäinen ei rattaissa tykkää istua vaan mielummin kävelee.

Hassua miten ihminen voi yhtäkkiä innostua jostakin sellaisesta asiasta mikä ei ole aiemmin kiinnostanut juuri lainkaan. Itse olen innostunut erilaisista ompelutöistä. Innostuin ompelemaan viimeisimmän raskauden aikana. Minä joka en koskaan ole ollut hyvä neulomaan saati ompelemaan. Raskausaikana ompelin sekä käsin että koneella pehmoeläimiä, verhoja, pöytäliinoja, keittiöpyyhkeitä, patalappuja, tyynyjä jne. Raskauden jälkeen olen jatkanut ompelemista. Tällä hetkellä työn alla on yhdet verhot, sisustustyynyliinoja, muutama keittiöpyyhe ja muutama pehmoeläin. Äitinikin on ollut aivan ihmeissään tästä minun ompelu innostuksesta. Hän osti itselleen uuden ompelukoneenkin tämän vuoksi. Voi sen kuulemma joskus minulle sitten antaa kun ei itse pysty enää ompelemaan =). Äitini on todellinen käsityö ihminen. Hän tekee milloin mitäkin käsitöitä; neuloo, ompelee (verhoja, vaatteita, pöytäliinoja, patalappuja, sisustustyynyjä jne.), huovuttaa, tekee koruja, maalaa posliinia jne. jne. En edes kaikkea muista kun koko ajan hän on jotakin tekemässä ja uusia juttuja kokeilemassa. Äitiäni on aina kiinnostanut käsillä tekeminen. Muistan nuoruudestani kuinka äitini kutoi minulle mm. puseroita, hameita, liivejä ja virkkasi päiväpeittoja, ompeli housuja, paitoja, takkeja, vanhojentanssipuvun, penkkaripuvun jne. Kannoin suurella ylpeydellä äitini tekemiä vaatteita <3 ja niin teen edelleenkin jos äitini jotakin minulle tai perheenjäsenilleni tekee. Äitini ompeli aina meidän kotiin kaikki verhot, pöytäliinat, päiväpeitteet ja sisustustyynyt, oikeastaan kaikki minkä itse pystyi ompelemaan. Ja edelleenkin äitini ompelee kotiinsa kaikki sisustustekstiilit jos vain mahdollista. Monesti olen haikeana todennut, että ei ole äitini käsityötaidot minuun tarttuneet =(. Mutta josko nyt näin vanhempana itsekin oppisin näitä taitoja kun kiinnostusta erilailla näihin asioihin on, harjoittelunhan olen jo aloittanutkin ;). Niin ja onhan minulla maailman paras opettaja, ÄITI <3.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti